Tuttu tanssi - Kaavojen rikkominen

Hän tunnisti jo tutun sävelen. Tunsi jaloissaan jo rytmikkään houkutuksen. Tuttu ja lämmin tunne. Tästä alkaa ilo ja onni. Mutta ei, tanssi oli liian tuttu. Se alkoi lempeästi ja leikkisästi. Lopulta tanssin pyörre sinkoaisi hänen polvilleen. Ensimmäistä kertaa hän uskalsin sanoa itselleen: Ei. 

Tunnistatko elämässäsi tiettyä kaavaa, joka toistuu ja toistuu? Kuin tuo pakonomainen kaava olisi tatuoitu geeneihisi. Tämä saa sinut aika-ajoin toteamaan: "Taas mulle kävi näin." Tai "mä en ikinä opi." Sanat aina, ikinä, ei koskaan, taas, ovat avainasemassa. Jos kuulet itseltäsi moisia kommentteja, pysähdy ja mieti, onko aika murtaa tuo kaava ja uskomus. 

Elämä tuo meille kerta toisensa jälkeen eteen mahdollisuuden harjoitella hoitamaan jokin kipeä asia kuntoon. Tanssi muuttuu vasta, kun alamme luoda elämällemme oman rytmimme ja koreografiamme. On lopetettava ulospäin kurkottelu ja kurkottaa syvälle itseen, sisimpään. 

Olemme saattaaneet oppia lapsuudesta jonkin mallin, jota pakonomaisesti toistamme. Itselläni esimerkiksi jäi koulukiusaamisesta alitajuinen malli, jossa en lopulta enää uskonut löytäväni ympärilleni luotettavia ja syviä ihmissuhteita. 

Voi olla, että lapsuudesta on lähtöisin malli, että ei edes osaa tehdä muuta kuin hakeutua tilanteisiin, jossa tämä haava aukeaa aina uudestaan ja uudestaan. Joku voi valita aina rinnalleen väkivaltaisen puolison tai ihmisen, joka pelaa ihimissuhdepelejä tai hylkää, kun olet haavoittuvimmillasi. Vaikka tekee kipeää, näe tilanne mahdollisuutena nähdä ja purkaa tuo kaava ja haava. Pysähdy asian äärelle ja löydä keino sen hoitamiseksi. 

Itselläni tällainen hylkäävä ihmissuhdekuvio heitti niin pahasti naamalleen, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin todella herätä siihen, mitä mussa tapahtuu. 

Nyt voin huomata vielä triggeröityväni jostain tilanteesta, joka herättää hylkäämisen tunteen, mutta totean, että mä en lähde tähän tanssiin enää. Voin tunnistaa joskus jopa ensiaskeleet tai ehkä jopa melodian millä tanssi alkaa. Lopulta voi olla kiitollinen, että tunnistaa varoitusmerkit itsessään ajoissa. 

Ja lopulta on kyse itsestäsi ja siitä miten annat itseäsi kohdella. Jotta voi eheytyä, peili on käännettävä itseen ja voi olla oikeastaan ihan hyväkin pysähtyä pohtimaan: niin... miksi tosiaan mulle aina käy näin? Tulee mieleen ystäväni sanat: "Tuttu helvetti tuntuu turvalliselta." Kerää itsesi, murra kaava, hoida haava, ota vastuu, itsenäisty riippuvuudesta. Toisin sanoen vapaudu! Vastuu vapauttaa elämään oman näköistä elämää. 

Rinnat rottingille ja kohti uusia tuulia ja aitoa itseä. Hiljalleen myös uusi toimivampi koreografia tulee tutuksi. Mutta sitä pitää harjoitella, kunnes se alkaa sujua. 

💗Sari Juva - Osteopaatti, mentaalivalmentaja, meditaatio-ohjaaja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän vaikeudet ja käännekohdat - Oman tarinan kirjoittaminen

Blogi syntyy: Minä & Agile

Haluatko totuuden? No handlaatko totuuden?