Elämän vaikeudet ja käännekohdat - Oman tarinan kirjoittaminen



Onko sun elämässä tullut joskus yllättäen iso vastoinkäyminen, muutos tai käännekohta, jossa tunnet joka solullasi, että nyt on jotain isoa meneillään? Yksi ovi sulkeutuu ja uusi aukeaa. Ja tämä aiheuttaa suuren lumipalloefektin ja tuntuu, että koko elämä pyöräytetään ympäri. Uskon, että meillä kaikilla on ollut erilaisia taitekohtia elämässä ja suhtaudumme varmasti kaikki niihin kovin eri tavoin. Yksi kohauttaa harteitaan ja jatkaa matkaansa, toinen jää vellomaan ahdistukseensa ja muutosvastarintaan ja kolmas luo itsensä uudelleen. Ehkä tapahtuu kaikkia näitä jossain määrin.

Elämä on jatkuvaa uusiutumista ja mikään ei ole varmaa paitsi muutos. Mulle tapahtui juuri jotain, jossa tuli seinä vastaan ja tarvittiin muutosta. Unelmien suurus ja tärkeys mitattiin uudestaan ja jouduin miettimään, mihin suuntaan haluan kulkea elämässäni. Tämä on ollut merkityksellinen ja kiintoisa hetki. Se on aiheuttanut levottomuutta, surua, vihaa, häpeää, uskon puutetta, voimaantumisen tunnetta, iloa, innostusta, kiitollisuutta, rakkautta ja huhhuijjaa...:D Seesteisyyttä ja rauhaakin välillä löytyy onneksi! 

Uudistuminen tarkoittaa myös luopumista, irtipäästämistä. Näin eräänä yönä unta siivoamisesta ja sen jälkeen tulikin voimakas tarve siivota niin fyysisesti kuin henkisestikin. Unessa olin siivonnut kaiken putipuhtaaksi ja kaikki oli järjestyksessä. Tämä toimi katalysaattorina esim. mökin järjestelyyn ja yritystoiminnan pohtimiseen. Mihin suuntaan haluan mennä ja mitä pitää jättää pois? Olin selvästi tullut pisteeseen, että mun oli aika luopua koira-asiakkaista. Vaikka päätös oli selvä ja luopuminen kovin tarpeellista, asia aiheutti yllättävän paljon surua ja luopumisen tuskaa. Luopumista luopumisen päälle. Joskus kuitenkin jokin ihana asia voi syödä energiaa jostain toisesta tärkeästä asiasta. Emmehän voi repiä itseäemme henkisesti tai fyysisesti joka suuntaan. 

Onko sinun aika luopua ja päästää irti jostain? Mitkä asiat elämässässi kuluttavat energiaasi?

Kuluttavista asioista luopuminen vapauttaa hurjan määrän energiaa ja olo on kevyempi. Jää kuitenkin tyhjiö, mitä nyt? On aivan turhaa kuvitella, että nyt ovi vaan kiinni ja uutta matoa koukkuun. Tämä on itsepetosta ja tukahdutamme tällä tavalla tunteemme painaen ne sisällemme ja ne varastoituvat kehoon kipuna ja jännityksenä. Kovetamme näin sydämemme, emmekä ole täysin auki elämälle. Antaa kaikkien tunteiden, kivun ja luopumisen tuskan tuntua ihan kokonaisuudessaan. Pelkäämme usein tunteita, mutta olo on lopulta helpompi, kun niiden antaa tulla ja mennä. Keho ja mieli kyllästyy lopulta voimalla koettuun tunteeseen ja se menee ohi ja tuleekin seuraava tunne. Huomaamme lopulta, että ei ollutkaan mitään pelättävää. 

Sallitko itsellesi kaikki tunteet? Millaisia tunteita pelkäät ja miksi?

Jos tärkeä ihmissuhde tai asia tulee päätökseen, unelmoidut tavoitteet eivät toteudukkaan tai koemme epäonnistuneemme jossain asiassa, on hetki pysäyttävä. Kirjoitamme itse aina oman tarinamme asiaan liittyen. Voimme valita uhrin ja marttyyrin roolin, jossa kiroamme toista ihmistä tai jopa itse elämää ainaisesta huonosta tuurista, hylkäämiskokemuksesta ja vastoinkäymisestä. Miten mulle aina käy näin? Miksi aina luotan vääriin tyyppeihin? Miksi mun unelmat eivät koskaan toteudu? Aina mut hylätään? Voimme ajelehtia olosuhteiden uhrin roolissa kertomassa tällaista tarinaa surkeasta elämästämme itsellemme tai muille. Jos jokin tavoite ei mene maaliin, on hyvä pysähtyä kysymään itseltään, nautinko oikeasti matkastani vai kalastelinko vain hienoa lopputulosta. Maalissa sitten olisin voinut huokaista helpotuksesta, että huh, tulipahan tuokin tehtyä. 


Millaisen tarinan sinä kirjoitat elämästäsi? Oletko uhri vai voittaja?

Edellä mainittu rooli on täysin inhimillinen ja ymmärrettävä. Uskon, että me kaikki käymme joskus tällaisia tunteita läpi ja mietimme: miksi minä? Voimme kuitenkin nousta tällaisen yläpuolelle ja riisua marttyyrin viitan harteiltamme. Vaihtoehtoisesti voimme ryhtyä oman unelmaelämämme käsikirjoittajaksi ja olla ylpeitä omasta kuljetusta matkastamme. Lootuksen kukkakin kasvaa ja nousee mudasta, eikä se kukoista ilman rapaista maaperää. Mitä siitä, ettei joku ihminen hyväksynyt ja lähti luotani? Ei hän ollut minua varten, eikä kaikkien tarvitse mua hyväksyä tai tykätä musta. Ei ole kenenkään tehtävä täällä pienentää itseään jonkun toisen muottiin. Meillä naisilla varsinkin on monesti kiltin tytön syndrooma, jolla pienennämme itsemme kaikille sopiviksi ja mukaviksi kaikkiin tilanteisiin. Emme ole täällä sitä varten! Ja mitä jos jokin unelma tai tavoite ei toteutunutkaan, sehän tarkoittaa, että jotain vielä parempaa on luvassa. Kaiken lisäksi opimme matkalla saavuttamattomaan maaliin jotain. Ja tuo jokin muuttunut tai poistunut ihminen/ asia oli elämässämme sen hetken, kun oli tarpeen. Mikään ei ole pysyvää. Emme lopulta oikeasti omista tässä elämässä yhtään mitään, kaikki on lainassa. Kaikki loppuu aikanaan. 

"Sä sanoit meistä vahvimmatkin joskus kyynelillä pesty on. Se minut uudeksi huuhtoo, kunnes oon taipumaton." -Kaija Koo, Taipumaton.

Muuttunut todellisuus kuitenkin voi tehdä kipeää ja sattua oikein syvällekin johonkin kohtaan meissä. Vanhat haavat voivat aueta ja tarvitsemme toisten ihmisten apua, niistä toipuaksemme. Tarvitaan surutyötä, kyyneliä ja aikaa irtipäästämiselle. Tästä kaikesta voi kuitenkin lopulta kirjoittaa voittajan tarinan. Mä selvisin siitä ja ruokin kyynelilläni uusien unelmien siemeniä. Voimme ottaa kuljetusta matkasta ja vastoinkäymisistä matkaamme tärkeät oppiläksyt, pistää repun selkään ja rinta rottingilla jatkaa matkaamme kohti uusia pet... eikun haasteita ja untelmia! ;) Näin unta myös vaelluksesta. Unessa ihailin ihmistä, joka oli tehnyt 40 km pitkiä vaelluksia. Ajattelin, että haluan olla kuin hän. Koen, että olen taitekohdassa, jossa mulla on 40 km tulossa juuri täyteen ja uudet 40 km häämöttää edessä. 

Millaisista vastoinkäymisistä sä olet selvinnyt? Mikä sua on auttanut eteenpäin?

Mun tarina menee niin, että mulle tapahtui samaan aikaan tärkeän ja rakkaan ihmissuhteen päätös, sen hetkisten unelmien pirstaloituminen, tavoitteet jäi saavuttamatta ja jokin ihana, mulle merkityksellinen asia loppui yllättäen tahdostani riippumatta. Kokemus oli suorastaan shokeeraava. Tämä ravisteli niin kehoa kuin mieltäkin ja uusi ankeampi todellisuus ei tuntunut todelliselta! Joku mun sieluni sopukoissa kuitenkin rauhoitteli, että tämä on parhaakseni ja tarkoittaa vain, että asia ei ole enää mua varten ja sen on aika päättyä. Kerroin itselleni, että tämä on merkki, että mun täytyy ottaa tilanne vaan nyt vastaan ja luottaa, että kaikki menee juuri kuten pitääkin. Mulle pulpahti lähes samantien mieleen unelmia, mitä olin pitänyt pullossa ja melkein unohtanut. Ja nyt korkki poksahti auki ja lopulta koko pullokin on hajonnut. Eli mun ei tarvinnut keksiä uusia unelmia, mun tarvitsi vain päivittää unelmani sille tasolle, mihin ne kuuluvat. Ja siemenet on todellakin laitettu itämään ja syksyllä aletaan korjaamaan satoa. 

Auennutta tilaa ei kuitenkaan kannata suin päin täyttää kaikella hääräämisellä ja uusilla asioilla. Itselleni oli kuintenkin tärkeää pistää asioita sen verran eteenpäin, että on jotain ihanaa mitä odottaa. Tällainen hetki elämässä voi olla hyvä hetki pitää pieni tuumaustauko ja antaa asioiden olla kuten ne ovat. Pidän lausahduksesta: "Nyt on näin." Se auttaa hyväksymään tilanteen sellaisena kuin se on. On myös hyvä pysähtyä miettimään kaikkia niitä asioita, hyvin pieniäkin, mistä voi olla juuri nyt kiitollinen.

Mistä asiasta olet kiitollinen juuri nyt? Mistä asioista nautit?


Loppuun haluan vielä sanoa jotain, joka on kannustanut mua eteenpäin. Ennen tätä äkillistä luopumista kuuntelin onneksi Saara ja Meri Aallon podcastia. Saara sanoi jotenkin näin: "Jos sulla on jokin taito tai ominaisuus sun sisällä, kukaan tai mikään ei voi ottaa sitä sinusta pois. Olosuhteet ja ihmiset sun ympärillä muuttuvat, tulevat ja menevät, mutta mikään ei voi vaikuttaa sun aitoon, todelliseen sisimpään tai jo saavutettuihin taitoihin." Rohkeasti vain tuulta päin, kaikki kyllä järjestyy. Toivotan kaikille rohkeutta astua omaan voimaansa ja hyvää matkaa kohti unelmia! Kun kuuntelet sun sielun sopukoita, oikea tie kyllä näyttäytyy. Loppuun vielä mun lempiartistin, Idina Menzelin upea Defying Gravity! Ja paljastetaan yks "pikku- unelma", mä aion laulaa tän joskus lavalla. Sen piti tapahtua tänäkesänä, mut nyt se joutaa odottaa :)

Millaisia unelmia sulla on? Milloin tunnet olevasi omassa voimassasi?


"Something has changed within me
Something is not the same
I'm through with playing by the rules of someone else's game
Too late for second-guessing
Too late to go back to sleep
It's time to trust my instincts, close my eyes and leap!

It's time to try
Defying gravity
I think I'll try
Defying gravity
Kiss me goodbye
I'm defying gravity
And you won't bring me down"


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisfiilis syntyy

Haluatko totuuden? No handlaatko totuuden?

Blogi syntyy: Minä & Agile