Sari Juva - NaisFiilis

Jotain haluaa ulos Pikkuhiljaa aika latautua lomatunnelmiin, mutta tässä loman alun ja Juhannuken kynnyksellä takaraivossa kutittelee jotain. Tuntuu, että haluan sanoa jotain asiakkailleni tai oikeastaan juuri sinulle, joka tätä nyt luet. Haluan sanoa sinulle, että missä ikinä olet, kuka ikinä olet, mitä ikinä olet tehnyt, mitä ikinä olet kokenut, miten ikinä muut ovat sinua kohdelleet, mikä ikinä elämän tilanteesi on juuri nyt, millaisia tunteita käsittelet, jos olet jumissa, eksynyt, takertunut johonkin, mitä ikinä: olet hyvä, riittävä, arvokas, kelvollinen, ihana, kaunis, rakastettava, hyväksyttävä, taitava, luova, rakastettu, täynnä potentiaalia ja mahtava tyyppi sellaisena kuin olet! Pari viimeistä vuotta ovat varmasti ravistelleet meitä jokaista jollain tavalla. En usko, että kukaan voi täysin sulkea silmiään tai olla täysin immuuni sille mitä maailmassa tapahtuu. Ja jotenkin tuntuu, että nuo maailman tapahtumat ovat heijastuneet myös meidän henkilökohtaiseen elämään. Elämme isos

Onko sun elämässä tullut joskus yllättäen iso vastoinkäyminen, muutos tai käännekohta, jossa tunnet joka solullasi, että nyt on jotain isoa meneillään? Yksi ovi sulkeutuu ja uusi aukeaa. Ja tämä aiheuttaa suuren lumipalloefektin ja tuntuu, että koko elämä pyöräytetään ympäri. Uskon, että meillä kaikilla on ollut erilaisia taitekohtia elämässä ja suhtaudumme varmasti kaikki niihin kovin eri tavoin. Yksi kohauttaa harteitaan ja jatkaa matkaansa, toinen jää vellomaan ahdistukseensa ja muutosvastarintaan ja kolmas luo itsensä uudelleen. Ehkä tapahtuu kaikkia näitä jossain määrin. Elämä on jatkuvaa uusiutumista ja mikään ei ole varmaa paitsi muutos. Mulle tapahtui juuri jotain, jossa tuli seinä vastaan ja tarvittiin muutosta. Unelmien suurus ja tärkeys mitattiin uudestaan ja jouduin miettimään, mihin suuntaan haluan kulkea elämässäni. Tämä on ollut merkityksellinen ja kiintoisa hetki. Se on aiheuttanut levottomuutta, surua, vihaa, häpeää, uskon puutetta, voimaantumisen tunnetta, iloa, innos

"Jo joutui armas aika"... vikisen poikani kevätesityksessä näitä lyriikoita hetken ja liikutus, sanat takertuu kurkkuun. Olisi ihanaa laulaa, mutta... Munhan pitäis olla laulaja ja pystyä laulamaan. Tai ei, nyt ei pidä olla mitään ennalta määriteltyä tai pystyä yhtään mihinkään, vain hellittää ja olla läsnä siinä mitä on ja todeta, että "nyt on näin". Huvittaa, ei voi olla totta, mähän suoritan ihan vaan yleisössäkin!!?? Noh, hellitän, hengitän ja nautin siitä, kun koulun lapsilauma laulaa ihanilla kirkkailla äänillään. On taas aika opetella pois suorittamisesta, antaa miehen lämpimän katseen ja käden lohduttaa. Kerta toisensa jälkeen tätä saa opetella: Luopumista, irtipäästämistä, hellittämistä, antautumista, elämälle avautumista, omien tunteiden kanssa olemista ja niiden sallimista, suorittamisen vähentämistä... Mitä vielä? Olen ollut kevään ajan kovin huolissani, miten jaksan kaikkia suoritteita mitä on tulossa. No hyviä uutisia, elämä vastasi huoleen: "Ok,