Rakkauden arvoinen




Olet rakkauden arvoinen juuri noin!

Jos joku kertoi tai opetti sinulle suorasti tai epäsuorasti muuta: pistävillä sanoilla, syyllistämällä, puhumattomuudella, huutamalla, hylkäämällä, pettämällä, arvostelemalla, emotionaalisella etäisyydellä, deletoimalla sinut elämästään, you name it, ei se sulje sinua rakkauden ulkopuolelle. 

Tulet olemaan aina jollekin liikaa ja jollekin liian vähän. Ja se on ihan ok, ei sun tarvitse olla kaikkien pala kakkua eikä kaikkien tarvitse olla sun.

Eivät nuo toisen mielipiteet, reaktiot, teot, kommunikaation puutteet tai omat suojamekanismit kerro sinusta. Jos olet jonkun mielestä liian herkkä, liian äänekäs, liian ujo, liian hiljainen, liian näkyvä, liian jotain, niin se on hänen näkemyksensä sinusta, eikä hänellä ole mitään oikeutta sinua satuttaa sitä kertomalla.... Tulet olemaan aina jollekin liikaa ja jollekin liian vähän. Ja se on ihan ok, ei sun tarvitse olla kaikkien pala kakkua eikä kaikkien tarvitse olla sun. Mutta sitten on ne hengenheimolaiset, joille olet juuri sopiva noin. Keskity heihin ja luota, että vedät lopulta tällaiset ihmiset puoleesi. Ja kaikkein tärkeintä on, että seisot itse itsesi puolella ja opettelet rakastamaan itseäsi! Keskeneräisenä, puutteinesi, valoinesi, hassuna, ujona, tunteellisena, herkkänä, rikkinäisenä, mitä ikinä oletkaan. Sä olet sun elämäsi tärkein henkilö, eikä sun tarvitse muuttaa mitään. 

Sun supervoima, erityisyys ja lahja on se, että olet juurikin sinä!

Monet meistä uskovat, että meidän täytyy ihan hulluna kehittää ja työstää itseämme, että olemme rakkauden sekä kannattelevien ja emotionaalisesti turvallisten ihmissuhteiden arvoisia. VÄÄRIN! Tuo riittämättömyyden tunne ei tule sinusta, vaan joku tai jokin on muokannut uskomusjärjestelmäsi pahasti vinoon. Vaihda uskomus uuteen: olen ihan ok/ihana/hyvä/riittävä/rakastettava juuri näin! Sun supervoima, erityisyys ja lahja on se, että olet juurikin sinä! Sinua ei tarvitse muuttaa, mutta voit muuttaa uskomuksiasi, kuten sen, että et riitä tai ole rakastettava.


Missä vaiheessa annoit voimasi toiselle? Milloin annoit jonkun toisen määritellä arvosi tai rakastettavuutesi?

Käy keräämässä sirpaaleesi ja voimasi tilanteilta ja ihmisiltä. Ota se takaisin omaksesi. Voit vaikka rentoutua tai meditoida ja antaa mielesi kuljeksia tilanteissa ja ihmisissä, joille uskot antaneesi osan voimaasi, luvan määritellä sinua. Vaadi saada voimasi välittömästi ja kokonaisuudessaan takaisin. Tunne kuinka energia virtaa sinuun takaisin, poistu paikalta ja siirry seuraavaan tilanteeseen. Jatka kunnes koet saaneesi oman voimasi kokonaan takaisin. Hengitä hetki tätä uutta voimaantuneempaa oloa. 

On hyvä ymmärtää, että toisen tunteet, mielipiteet ja reaktiot kertovat tuosta toisesta ja hänen omasta kivustaan, ei itsestä.

Olen aina sanonut, että jos joku pilaa elämäni, se olen vain ja ainoastaan minä. Muilla ei ole siihen mahdollisuutta tai oikeutta! Määritän itse onnellisuuteni, paikkani, arvoni, tehtäväni....piste! Kyllä muhun silti sattuu. Kipeimmät tapahtumat ovat kuitenkin olleet parhaita opettajiani. Suru on avannut, pehmentänyt ja puhdistanut jotain syvältä. Olen joutunut/saanut ottaa vastuun itse omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Olen joutunut kohtaamaan itse oman arvottomuuden ja rakkaudettomuuden tunteeni. Ja olen saanut opetella löytämään itse oman voimani sisältäni ja jostain korkeamman kannattelusta. Jos tällaiset voimat on annettu itsen ulkopuolelle, toisille ihmisille, emme voi olla omassa voimassa. 

On hyvä ymmärtää, että toisen tunteet, mielipiteet ja reaktiot kertovat tuosta toisesta ja hänen omasta kivustaan, ei itsestä. Tuolla toisella saattaa jopa itsellään olla pallo hukassa ja hän voi reagoida suojellakseen jotain itsessään. Hän ei kestä tai pysty käsittelemään OMIA tunteitaan suhteessa sinuun. Et ole vastuussa noista toisen tunteista ja toisen pahasta olosta.

"Kun luotat toiseen ihmiseen, hänestä tulee joko hyvä ystäväsi tai opettajasi"

Oma voimani on lipunut välillä puolihuomaamatta muille ihmisille ja arvoni on määrittynyt sen mukaan, mitä he ovat minusta mieltä. Ihan hassua, koska olen jo lapsena ajatellut, että kiusaajieni käytös johtuu heidän omasta huonosta olostaan. Järjellä pystyn sanomaan, että sillä, mitä muut minusta ajattelevat ei ole väliä. Silti kriittiset sanat, syyllistäminen tai hylkääminen kiemurtelee ajoittain jostain säröstä sisään. Homma tuntuu ihan hyvältä niin kauan, kuin tuo toinen arvostaa, katsoo lämpimästi, tukee, on empaattinen, hyväksyy.... Mutta mitäs sitten, kun homma kääntyy päälaelleen? Tuon henkilön sanat muuttuvat teräviksi ja tuomitseviksi? Pystynkö tai pystytkö sinä seisomaan itsesi takana? 

Kauniit sanat saavat silti tuntua hyvältä ja ikävät pahoilta. Pointti on se, ettei kannata antaa toiselle liikaa valtaa määritellä itseään hyvällä tai pahalla. Tarvitsemme terveitä peilejä, toisia ihmisiä, jotka katsovat meitä lämmöllä, olimme sitten hajalla tai ehjiä. 

Sanonta -"Kun luotat toiseen ihmiseen, hänestä tulee joko hyvä ystäväsi tai opettajasi"- on todella osuva! Oppiläksy voi tuntua todella karvaalta. Tällaisen edessä voi kuitenkin pysähtyä kysymään itseltään: Mitä tuo tilanne opetti minulle itsestäni? Mikä on se kipeä kohta johon sanat tai tilanne osuivat? Mikä on se asia ja tunne, jota niin kipeästi kaipasin tuolta toiselta? Voisinko itse tarjota tuota tunnetta itselleni?

On kuitenkin löydettävä yhteys itseensä, uskallettava olla omassa kehossaan ja tuntea miltä siinä tuntuu olla. Hyväksyen, hengittäen, armollisesti ja rakkaudellisesti.


Kun puhutaan elämästä, ihmissuhteista ja rakkaudesta, nämä aiheet ovat aina täynnä paradokseja. Paradoksaalisesti olemme siis kuitenkin riippuvaisia toisistamme. Liika omavoimaisuus ei ole hyvästä, eikä meidän tarvitse tai kuulu pärjätä yksin. Yksin pärjääminen uuvuttaa lopulta. Ei ole tarkoitus eristäytyä omaan kuplaan, vaan löytää ensisijaisesti oma rauhan, rakkauden, turvan ja riittävyyden tunne sisältään. Siitä tilasta käsin on helpompi olla muiden kanssa, pyytää apua tarvittaessa ja löytää omat hengenheimolaiset, joiden kanssa voi yhdessä levätä yhteyden ja rakkauden tunteessa ja olla oma itsensä keskeneräisenä ja haparoivana. On kuitenkin löydettävä yhteys itseensä, uskallettava olla omassa kehossaan ja tuntea miltä siinä tuntuu olla. Hyväksyen, hengittäen, armollisesti ja rakkaudellisesti. 

Sun ei tarvitse tehdä mitään, kerätä suoritteita, olla hyvä missään, oppia mitään, tietää mitään, kurkottaa suuria saavutuksia tai suorittaa ollaksesi rakkauden arvoinen.


Uni on alitajunnan maailmaa. Ja alitajunta on erilaisten uskomusten maailmaa, jonka pohjalta tiedostamattamme koemme, katselemme elämää ja reagoimme itseemme ja maailmaan.

Vaihda ja päivitä vähemmän palvelevat uskomukset ja sisäiset mantrat:
"Minä olen: tyhmä, lihava, kelpaamaton, hankala, vaikea," ... mitä ikinä alitajuntaasi onkaan syöpynyt. Kokeile jotain, joka palvelee sinua paremmin, kuten:
"Minä olen: Ihana, rakastettava, hyvä, arvokas, viisas, huomaavainen, lämmin..." mitä ikinä haluatkaan olla. Toista esim. nukkumaan mennessä hiljaa mielessäsi tai ääneen rauhassa hengitellen ja rentoutuen. Silloin ne syöpyvät parhaiten alitajuntaasi. Uni on alitajunnan maailmaa. Ja alitajunta on erilaisten uskomusten maailmaa, jonka pohjalta tiedostamattamme koemme, katselemme elämää ja reagoimme itseemme ja maailmaan. 

Kun tietoisesti luomme nukkumaan mennessä uudenlaista ohjelmointia uskomusjärjestelmäämme, unen aikana nuo uudet ajatukset hiljalleen korvaavat vanhentuneen ohjelmiston, joka ei aina ole kovin palveleva. Mielen uudelleenohjelmointi vie jonkin aikaa, joten tarvitsemme toistoja. Tärkeää on myös mitä ajattelemme tai teemme ekana aamulla. Hyppäätkö heti oravanpyörään avaamalla kännykän ja manaamalla p@***a päivää vai kiitätkö uudesta aamusta ja aloitat sen jollain ihanalla rituaalilla, kuten meditoimalla tai ihan vaikka hymyillen ja venytellen makeasti? Pienillä teoilla miten lopetamme ja aloitamme päivämme, on iso merkitys. 

On korkeimman rienausta ja pilkkaa sanoa itselleen "Minä olen jotain negatiivista". Sinä olet pohjimmiltasi osa jotain suurempaa kokonaisuutta, joka on syntynyt tänne rakkaudesta. Joten et voi olla mitään kelpaamatonta, huonoa tai rakkaudetonta. Olemme kaikki yhtä ja osa suurempaa rakkauden merta. Olet rakastettava ja rakkauden arvoinen juuri noin. Sano: "Minä olen rakkaus." 💝


Rakkain terkuin, Sari

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisfiilis syntyy

Haluatko totuuden? No handlaatko totuuden?

Blogi syntyy: Minä & Agile